Viima

Viima muutti Tuulispäähän Nordic Wildlife Care -villieläinhoitolasta, jonne Viima päätyi, kun se löydettiin harhailemasta taajama-alueelta Kokkolasta. Viima on turkistarhakarkuri ja hopeakettu, joita ei elä Suomessa luonnonvaraisina. Viima on Tuulispään ketuista ujoin ja vieraiden ihmisten läsnäollessa yleensä vetäytyy omiin oloihinsa, mutta tuttuja ihmisiä Viimaa moikkaa mielellään uteliaasti nuuhkimalla ja nappaa nappulat kädestä. Viima kätkee katseessaan jonkin pienen salaisuuden, mysteerin, johon me ihmiset emme pääse, istuu lempitähystystasollaan omenapuun alla ja katselee ihmistä uteliaana, haistelee tuulia ja nukahtaa pian kerälle oman tuuhean häntänsä ympärille, aivan ikioman.

Viima on omanarvontuntoinen ketturouva, joka kaipaa rauhallisuutta ja tasaisuutta, ja nuorisolaisten hepuleille ja leikkiin kutsuille rouva nakkelee niskojaan. Vanhemman Viiman ja nuoren Sumun välille on kuitenkin kehkeytynyt tiivis suhde, usein tuntuukin kuin vanhempi rouva toimisi neuvonantajana nuoremmalle ystävälleen. Viima on hurjan kaunis tumma kettu, pieni salaperäinen satuolento.