Taika

Taika on kettu, joka syntyi suomalaisella turkistarhalla, mutta pääsi pakenemaan. Tarhoilla ketunpennut syntyvät keväisin. Nuoret, aktiiviset petoeläimet elävät koko elämänsä alle neliömetrin kokoisissa verkkopohjahäkeissä, eivätkä niiden tassut koskaan kosketa kiinteää maata. Talvella, kun turkki on suurin, puolivuotiaat ketut tapetaan sähkövirralla, jonka jälkeen ketut nyljetään.

Tällaista kohtaloa pakeni pieni Taika. Tavalla tai toisella Taikan tassut saivat koskettaa maata. Taikan herkkä kuono tunsi uusia tuoksuja, meripihkasilmät näkivät tuntemattomia maisemia. Miten suuria ja ihmeellisiä ne olivatkaan! Miten jännittävää olikaan viimein olla vapaa!

Mutta luontoon, vapauteen, ei Taika voinut jäädä. Taika tarvitsi kodin, joka löytyi Tuulispäästä. Ei se vapautta vastannut, mutta se tarkoitti elämää, elämän arvoista elämää. Tilaa olla kettu, maata tassujen alla. Ja täällä hän on nyt: pieni, utelias, suloisen hapsuinen kettu, jonka pakomatka on päättynyt. Tervetuloa kotiin Taika!