
Sylvi aloitti elämänsä tavallisella lihatilalla, mutta pääsi onneksi jo pienenä kokemaan jotain paljon parempaa: kesän kotieläinpihassa. Syksyn lähestyessä kotieläinpihan kausi oli loppumassa, ja Sylviä ja hänen ystäväänsä Penttiä uhkasi muiden lihasikojen tavoin teurastus.
Sylvin tarina sai kuitenkin onnellisen käänteen periksiantamattoman eläintenhoitajan ansiosta, joka antoi Sylville nimen oman isoäitinsä mukaan. Teurastamon sijaan Sylvistä tuli Tuulispään asukas. Nyt entinen kesäpossu saa nauttia turvallisesta arjesta, jossa Sylviä ei nähdä hyödykkeenä, vaan ainutkertaisena ja rakastettuna kanssakulkijana.