Milla

Millan viimeinen vuosi oli täynnä omenankukkia, rentunruusuja, baanaaniherkkuja ja yksi unelmien poikamies. Ei huono, rakas mummu, ei huono. Tuulispään grand old lady Milla muutti Tuulispäähän eläkekotiin kaksoissiskonsa Olviiran kanssa keväällä 2013. Siskot olivat eläneet yhdessä koko elämänsä ajan ja jatkoivat tiivistä yhteiseloa myös täällä Tuulispäässä Olviiran poismenoon saakka. Siskosten välit olivat tiiviit mutta myrskyisät – vuorotellen nuokuttiin vieretysten, vuorotellen puskettiin systeriä pyllyyn. Topakka Olviira oli aina ollut kaksikon johtohahmo, ja meillä olikin vähän huolta kainosta ja sisäänpäinkääntyneestä Millasta, että mitenhän vanhus mahtaa pärjätä, kun siskon oli viime talvena aika lähteä vihreämmille laitumille päivänkakkaroita syömään. Annoimme mummulle erityishuomiota ja ekstrabanaaneja, mutta lajitoverin seura uupui – herkkä ja hellyttävä Milla kun ei heikentyneine aisteineen oikein enää pärjännyt vuohilaumamme jatkona. Onneksi Millan elämää ilostuttamaan tuli reissupukki Pablo, joka toi vipinää sorkkaan vielä elämän viimeisiksi kuukausiksi.
Milla säilyi melko pirteänä loppuun asti, mutta pikku hiljaa vanha keho alkoi haurastua ja jäykistyä. Toivoimme, että Milla saisi maistaa kevään vihreitä vielä viimeisen kerran – ja sen hän onneksi sai. Milla lähti kunnialla ja saappaat jalassa, pitkän ja rikkaan elämän päätteeksi, kivutta ja kevään mukana, turvallisten käsien ympäröimänä, tavalla jolla jokaisen elävän olennon soisi lähtevän. Meillä on ikävä Millaa eikä tila ole entisensä ilman häntä, mutta voi miten onnellisia olemmekaan, että saimme tarjota mummulle tämän ajan kanssamme. Vanhuseläimet ovat kultaakin kalliimpia.

Sano Milla Olviira-siskolle terveisiä sinne jonnekin ja pukkaa vähän pyllyyn, ihan hellästi. Siellä olette nuoria taas ja kevään kedot ehtymättömät. Kunnes tapaamme taas, rakas ystävä, kunnes tapaamme taas