Tuulispään historia – Miten kaikki sai alkunsa

Tuulispään tilan historia alkoi vuodesta 2006, kun tilan nimi omistajanvaihdoksen ja lohkomisen yhteydessä vaihtui Metsolasta Tuulispääksi. Aluksi tilalla asuttiin omien lemmikkien kanssa, mutta hevosten hankkiminen laajemmassa mittakaavassa pyöri koko ajan mielessä.

Pyörät lähtivät liikkeelle oikeastaan loppuvuodesta 2011 ensimmäisestä hevosestani, Jimistä, jota tutun kautta tarjottiin minulle. Jimi majaili aluksi toisessa tallissa ja oman tallin rakentaminen aloitettiin. Jimille tuli helmikuussa 2012 kaveriksi Aprilli-vuohi, joka pian synnytti Anselmin. Tarkoituksena oli rakentaa pari ylimääräistä karsinaa ja vuokrata tallipaikkoja pienimuotoisesti ulkopuolisille. Etsin Jimille kuitenkin aktiivisesti hevoskaveria ja päädyin etsimään ylläpitohevosta. Kävin katsomassa muutamia hevosia ja silloin tapasin myös Kassun (ei sama Kassu, joka täällä nykyään asustaa). Kassu oli vanhempi lämminverinen, romuluinen ja monessa kodissa kiertänyt. Samalla kävin katsomassa upeaa valkoista puoliveristä, jonka tietenkin sitten halusin itselleni, mutta arpa ei osunut kohdalleni. Ajatukset pihatosta olivat siinä vaiheessa heräilleet, koska talli olisi säädösten mukaan vain pienien hevosten asuttava. Lisäksi Jimi oli yskinyt keväällä aika paljon ja pihatto kuulosti koko ajan järkevämmältä ja terveellisemmältä vaihtoehdolta. Pyysin tänne Vainikan Aitan Jirin ja Satun sekä eläinlääkäri Tuulia Applebyn suunnittelemaan pihattoa ja samalla kiinnostus luonnolliseen hevosenpitoon vain kasvoi. Niin lähti Jimiltä kengät.

Idea tallipaikkojen vuokraamisesta oli samalla muuttunut pihattopaikkojen vuokraamiseksi. Tänne ehti muuttaa yksi vuokralainen ja sen myötä aloin pohtimaan hevosenpitoa. Mikä on ihmisen suhde hevoseen, joka majailee jossain tallilla ja sitä ei edes välttämättä päivittäin nähdä? Miksi muita eläimiä ei pidetä niin? Onko se harrastusväline, jota käydään ratsastelemassa pari vuotta ja kun innostus loppuu, myydään eteenpäin? Ja ennen kaikkea, haluanko tukea tällaista eläimenpitoa? Vastaus löytyikin melko nopeasti.

Joulukuussa 2012 törmäsin netissä Snooters-farmin sivuihin. Se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta: tällaisen paikan minäkin haluan! Paikan, jossa on tilaa romuluisille Kassuille ja muille eläimille, joilla ei ole paikkaa minne mennä. Tänne pääsisivät ahtaasti eläneet tuotantoeläimet ja kaikki ne, ketkä ovat saaneet kuolemantuomion. Rescue-osastoa edusti jo muutenkin pari koiraa ja kanat. Olin samoihin aikoihin ryhtynyt vegaaniksi 19 vuoden kasvissyönnin jälkeen ja eläinoikeusasiat pyörivät kirkkaana mielessä. Niinpä samana iltana päätin perustaa Rescue-koti Tuulispään, jonka nimi vaihtui helmikuussa 2013 yhdistyksen perustamiskokouksessa Eläinsuojelukeskus Tuulispääksi kattamaan muutakin toimintaa kuin eläinten vanhain- ja turvakotia.

Yksi eniten minuun vaikuttaneista henkilöistä on eläinsuojelija Anda Murgu, joka on omistanut elämänsä katukoirien auttamiseen Romaniassa. Tapasin hänet pikaisesti lentokentällä, kun hain ensimmäistä rescue-koiraani Oanaa syyskuussa 2011. Oana tuli Pelastetaan Koirat ry:n kautta ja Anda on heidän yhteistyökumppaninsa. Anda lensi Suomeen Oanan ja muutaman muun koiran kanssa ja se oli hänen ensimmäinen matkansa lentokoneessa. Hänellä ei ole ollut mahdollisuutta lomailuun tai matkusteluun, vaan kaikki aika on mennyt koirien pelastamiseen ja auttamiseen. Se teki minuun syvän vaikutuksen. Olin niihin aikoihin matkustellut aika paljon ja pidin kokemusten kartuttamista parempana valintana kuin rahan kuluttamista maalliseen tavaraan ja olin melko hyvilläni elämänarvojeni muuttumisesta. Juttelimme Andan kanssa lentohetkellä siis vain hetken, mutta Andan tarina jäi mieleeni kolkuttelemaan. Ehkä se omien kokemusten kartuttaminen ei olekaan elämän tarkoitus, vaan toisten auttaminen.

Ensimmäiset vierailut Tuulispäässä järjestettiin 1.12.2013, kun vietimme 1-vuotissynttäreitä avointen ovien merkeissä. Vuonna 2014 Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto myönsi Tuulispäälle vuoden eläinsuojeluteko -palkinnon. Loppuvuodesta 2017 Tuulispäähän alettiin rakentaa koulutuskeskusta, jossa tullaan järjestämään muun muassa kasvisruokakursseja, elokuvailtoja, luentoja ja kouluvierailuja.

Matka jatkuu!

Piia Anttonen
Eläinsuojelukeskus Tuulispään perustaja

Top